Punkalaitumen Oriniemestä kotoisin oleva Johanna Uotila työskentelee elokuva- ja tv-tuotantojen parissa tuotannon ja apulaisohjauksen tehtävissä. Hänen työnsä keskiössä on ihmisten, aikataulujen ja kokonaisuuksien koordinointi. Se on näkymätön koneisto, jonka varassa kuvaukset pyörivät.
Kiinnostus esittävään taiteeseen syttyi jo lapsena. Johanna muistaa olleensa noin kymmenenvuotiaana papukaijan roolissa Keskuskoululla esitetyssä musikaalissa, jonka käsikirjoittivat ja ohjasivat Leena ja Hannu Keinänen. Myöhemmin hän näytteli myös Vironkankaan kesäteatterissa.
– Noista kokemuksista lähti ajatus, että haluan tehdä teatteria. Kun opiskelin kulttuurituottajaksi, tein harjoittelun Pohjolan laki -sarjassa. Siellä kirkastui, että haluan nimenomaan työskennellä tuotannon puolella. Siitä lähtien olen ollut tällä tiellä. Elokuvat ja tv-sarjat ovat se, mitä haluan tehdä.
Yllätys kulissien takana
Ensimmäiset työt tuotannoissa avasivat silmät sille, kuinka mittavasta koneistosta elokuva ja tv-sarja syntyvät. Pieneltä näyttävä kohtaus voi vaatia huoneellisen ihmisiä kameran ulkopuolella: maskeeraajia, puvustajia, lavastajia, rekvisiittaa, ohjaajia, kuvaussihteereitä ja monia muita.
– Se yllätti alussa eniten, kuinka monta ihmistä tarvitaan siihen, että saadaan yksi pieni kohtaus tehtyä, Johanna kertoo.
Lisäksi kuvaukset eivät etene tarinan mukaisessa järjestyksessä. Yhdessä päivässä saatetaan kuvata kaikki tiettyyn paikkaan sijoittuvat kohtaukset, vaikka katsojalle ne näyttävät sijoittuvan viikkojen päähän toisistaan.
– Katsojalle aika etenee, mutta todellisuudessa saatetaan hypätä kohtauksesta toiseen vartin maskitarkistuksen jälkeen.
Apulaisohjausosastolla Johanna on toiminut erityisesti kolmantena osapulaisohjaajana. Käytännössä se tarkoittaa avustajien kanssa työskentelyä: heidän etsimistään, roolittamistaan ja ohjeistamistaan sekä sen varmistamista, että avustajien päivä sujuu kuvauspaikalla mahdollisimman mutkattomasti. Kun kuvauksissa on päivittäin paikalla 60–80 hengen työryhmä, näyttelijät ja jopa kymmeniä avustajia, ihmismassa on valtava.
– Toimin usein linkkinä eri osastojen välillä ja koordinoin kokonaisuutta, jotta kaikilla on selkeä käsitys siitä, mitä tapahtuu ja milloin, Johanna kuvaa.
Minuuttiaikatauluja ja elävää todellisuutta
Tuotannoissa eletään minuuttiaikataulujen mukaan. Päivän kulkua ohjaavat niin sanotut call sheetit, joissa jokainen hetki on aikataulutettu tarkasti. Niistä vastaavat apulaisohjaajat.
Reality-tuotannoissa rakenne on kuitenkin elävämpi. Vaikka päivälle on raamit ja käsikirjoittajien suunnitelma, todelliset tapahtumat muokkaavat jatkuvasti kulkua.
– Jos kilpailija putoaa yllättäen, koko taustakoneisto reagoi heti. Joku käy hakemassa sängyn pois tuvasta ennen kuin muut palaavat. Koko ajan eletään tilanteen mukaan.
Johannan kokemus reality-tuotannoista yllätti hänet positiivisesti. – Se on yllättävän aitoa. Vaikka on rakenne ja tavoitteita, ihmisiä ei varsinaisesti ohjailla.
Erityisesti Erikoisjoukot-ohjelmassa pyrittiin pitämään kilpailijat täysin omassa kuplassaan. Johanna esimerkiksi vei heille ruokaa niin, ettei katsekontaktia saanut syntyä, eikä kilpailijoille saanut puhua.
– Kouluttajat ovat ainoita, jotka oikeasti keskustelevat heidän kanssaan. Kaikki tehdään, jotta illuusio ja kupla pysyvät ehjinä.
Freelancerina alalla, joka elää epävarmuudessa
Johanna työskentelee freelancerina projektista toiseen. Työsuhteet kestävät usein muutaman kuukauden, minkä jälkeen alkaa jälleen työnhaku. Nykyinen elokuvaprojekti, jota Johanna ei suostu tarkemmin paljastamaan on poikkeuksellisen pitkä, noin puoli vuotta. – Tätä suurtuotantoa kuvataan Lappia myöden. Sen verran voi paljastaa.
– Ala on nyt tosi vaikeassa tilanteessa. Rahoitusta leikataan ja tuotantoja käynnistyy vähän. Olen ollut onnekas, mutta tilanne on aina jännittävä.
Työpaikkoja syntyy usein suositusten kautta. Joku muistaa aiemmasta tuotannosta ja soittaa seuraavaan projektiin. Suuret tuotantoyhtiöt, kuten Yellow Film ja Rabbit Films, pitävät osan väestä vakituisena, mutta suurin osa työstä tehdään freelancereina.
Tavoitteena kehittyä tuotannon puolella
Tuotannon hierarkiassa ylimpänä on tuottaja, jonka alapuolella ovat linjatuottajat, tuotantopäälliköt, koordinaattorit ja assistentit. Johanna on toiminut erityisesti koordinaattorin ja assistentin rooleissa.
– Olisi hienoa edetä joskus tuotantopäälliköksi, mutta siihen on vielä matkaa.
Myös apulaisohjauspolku kiinnostaa. Avustajien kanssa työskentely on opettanut kokonaisuuksien hallintaa, ja välillä Johanna on päätynyt myös kameran eteen, jos tuotannosta on puuttunut avustaja.
– Se on hauskaa oheistoimintaa, mutta näyttelijäksi en ole tähtäämässä. Olen hurahtanut hallinnointipuolelle. On kivempaa pitää langat käsissä.
Juuret Punkalaitumella
Vaikka työ vie ympäri Suomea, kotipitäjä Punkalaidun on Johannalle tärkeä rauhoittumispaikka. – Kun elämä on hektistä, tänne palaaminen rauhoittaa. Täällä on sukulaisia ja tuttuja.
Oma murre herättää usein kysymyksiä, ja Johanna kertoo aina ylpeänä olevansa Punkalaitumelta. – Sillä tavoin vien Punkalaidunta maailmankartalle, hän naurahtaa.
» Takaisin arkistoon