Vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista on yksiselitteisesti vanhemmilla ja yhteiskunnalla. Molemmilla on oma tärkeä roolinsa. Kun pahoinvointi lisääntyy, on jotain mennyt pieleen. Tämä on tiedetty, mutta joko vihdosta viimein asialle ollaan valmiit puheiden sijaan tekemään jotain?
Koko Suomea järkyttänyt Vantaan kouluampuminen heti pääsiäisen jälkeisenä ensimmäisenä koulupäivänä on nostanut jälleen vahvasti esille huolen lapsista ja nuorista. Päättäjät ovat huolissaan, asiantuntijat ovat huolissaan, viranomaiset ovat huolissaan ja huolissaan on tavallinen kaduntallaajakin.
Erilaiset indikaattorit kertovat, että lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi Suomessa on heikentynyt. Kouluissa väkivaltatilanteet ovat lisääntyneet ja koulukiusaaminen on ilmiö, jota ei ole saatu kitkettyä. Nuorten tekemien rikosten määrä ja jengiytyminen ovat nekin puhuttaneet viime aikoina.
Vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista on yksiselitteisesti vanhemmilla ja yhteiskunnalla. Molemmilla on oma tärkeä roolinsa. Kun pahoinvointi lisääntyy, on jotain mennyt pieleen. Tämä on tiedetty, mutta joko vihdosta viimein asialle ollaan valmiit puheiden sijaan tekemään jotain?
Kodeilta kaivataan rajoja ja rakkautta, yhteiskunnalta riittäviä resursseja. Kuulostaa helpolta, mutta vaatii melkoisen asennemuutoksen niin meiltä vanhemmilta kuin päättäjiltäkin.
» Takaisin arkistoon