Vanessa Salminen on ohjannut heinäkuun ajan yleisurheilukerhoa 5–12-vuotiaille Vartiolan kentällä. Heti kerhon jälkeen lapset pääsevät näyttämään taitojaan torstaikisoissa. Viimeinen kerhokerta järjestetään torstaina 6.8.
– Ensimmäisellä kerralla oli 3 osallistujaa ja toisella 14, mikä oli varmaan eniten ikinä, Vanessa kertoo ennen yleisurheilukerhon kolmatta tapaamista. Hän ohjaa kerhoa tänä vuonna kolmatta kesää.
Tällä kertaa paikalle sadetta uhmaamaan on uskaltautunut neljä iloista nuorta kerholaista. – Me ei olla sokerista tehty, huudahtaa yksi kerholaisista päättäväisesti, kun sade alkaa ripotella Vartiolan kentällä.
Vanessa kehuu kesän osallistujien reipasta asennetta. – Lapset ovat tehneet aina ihan täysillä ja olleet iloisia. Kaikki on halunnut tehdä kaikkea! Mitään luovuttamista ei ole ollut ollenkaan, mitä nuorten lasten kanssa joskus voi olla, kun ei huvitakkaan osallistua.
– Toisella viikolla vähän jännitti vetää yksin niin isoa ryhmää, mutta sekin meni todella hyvin, kun sovittiin yhdessä lasten kanssa, että ohjeet kuunnellaan kiltisti ja lapset olivat kyllä todella reippaita silloin, kehuu Vanessa.
– Isossa ryhmässä oli myös hienoa nähdä kuinka rohkeat ja vanhemmat lapset auttoivat nuorempia ja vähän ujompia kerhokavereitaan osallistumaan.
Kerhon treenit alkavat aina alkulämmittelyllä, jossa hölkätään kerran kenttä ympäri. Sen jälkeen tehdään hetki koordinaatioharjoituksia tai aktiivisia venytyksiä, jonka jälkeen siirrytään viikon lajin pariin. Lopuksi saatetaan ottaa vapaampaa aikaa, jos ylimääräistä aikaa on. – Tärkeintä on saada niitä kyseisen lajin toistoja tehtyä, joten siihen käytetään suurin osa ajasta, toteaa Vanessa.
Yhdellä kerralla harjoitellaan aina yhtä yleisurheilun lajia. – Joskus veljeni Rasmus on auttamassa ja voimme jakautua myös kahteen ryhmään tekemään eri lajeja.
– Lapset ottavat tosi hyvin vastaan vinkkejä ja tekniikkaohjeita lajeihin. He katsovat mielellään mallia minulta tai joskus näytän heille videolta maailman huippujen suorituksia. Se motivoi lapsia, kun he haluavat olla yhtä hyviä, Vanessa kertoo.
Torstaikisat – pienen paikkakunnan vahvuus
Ensimmäisen kerhokerran jälkeisissä torstaikisoissa Vanessa kertoo vinkanneensa paikallaolleille kisailijoille kerhosta. – Moni kertoi, ettei ollut kuullutkaan kerhosta, joten varmaan sen takia seuraavalla viikolla osallistujia oli sitten paljon enemmän.
– Lähes kaikki kerholaiset jäävät yleensä treenien jälkeen kisoihin. Monilla on myös nuorempia sisaruksia, jotka eivät vielä osallistu kerhoon, mutta tulevat kisoihin, Vanessa kertoo.
Matalankynnyksen epävirallinen kilpailutapahtuma on ehdottomasti pienen paikkakunnan etu. Vanessa kertoo, että ei ole ainakaan itse törmännyt vastaaviin muualla yleisurheilupiireissä.
– On tosi hienoa, että täällä tarjotaan tämä mahdollisuus, toteaa Vanessa, joka on itsekin pienenä käynyt Punkalaitumen Kunnon organisoimissa torstaikisoissa. – Minut on tuotu varmaan suunnilleen suoraan synnäriltä yleisurheilukentälle, koska isäni on yleisurheilija, Vanessa naurahtaa ja kertoo kiertäneensä nuoresta asti lukuisissa yleisurheilukisoissa. – Olen itse harrastanut aina Forssassa, mutta oli hienoa, kun nuorena täällä Punkalaitumella järjestettiin paljon kilpailuja.
– Jos kerhossa tai kisoissa on nuoria, joita kiinnostaa harrastaa tai kisata enemmänkin, kannustamme heitä hakeutumaan lähialueella valmennusryhmiin tai tutkimaan kilpailumahdollisuuksia. Kaikista tärkeintä nuorena on kuitenkin tehdä monipuolisesti eri lajeja ja liikkua, Vanessa toteaa. Siihen tarkoituksessa juuri kerhotoiminta ja matalankynnyksen kilpailutapahtumat ovatkin varmasti erinomaisen toimiva konsepti.
» Takaisin arkistoon